Kannattiko?

aamuaurinkoVastaanottamistani kirjatilauksista alle 30 on enää toimittamatta perille. Osa siksi, etten ole saanut niistä vielä maksua, osa siksi, että lukijan kanssa on noutoaika ja -paikka vain vielä sopimatta. Kaksi ja puoli viikkoa julkaisun jälkeen yli 300 kirjaa on lähtenyt matkaan lukijoilleen ja olohuoneessani on vielä lähes 700 kirjan pino. Nyt on aika vastata kysymyksiin ”Kannattiko?” ja ”Miltä tuntuu?”

 

 

Hyvältä tuntuu:

  • Tajuta, että olen saanut jotain isoa ja itselleni merkityksellistä maaliin. Matka ei ole ollut helppo, vaan pikemminkin yön tunteina sitkeästi taitettu.
  • Apu ja kannustus, jota matkan varrella olen saanut. Ilman eteenpäin kannattelevaa kommenttia työpaikan kahvihuoneessa tai naapureiden illanvietossa tämä kirja ei nyt olisi tässä. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys jonkin aikaansaamiseksi. Ja ähäkutti niille jotka kehtasivat epäillä!
  • Positiivinen lukijapalaute:

”Itse paljon eri kulttuurien kanssa työskenneltyäni koen vahvasti, että yritysten tulisi sisällyttää tämä kirja jokaisen ulkomaankommennusta suunnittelevan ja sinne lähtevän henkilön/perheen perehdysohjelmaan. On hienoa, että kerrankin kuvataan aidosti, avoimesti ja rohkeasti tilanteita ja konflikteja, jotka voivat tuntua todella karuilta, jos niihin ei ole yhtään valmistautunut.

Olisinpa itse saanut lukea tämän silloin jo kauan sitten kun aloitin kansainväliset työt!”

”Pakkasin kirjan mukaan käsilaukkuun, jotta voisin lukea kirjaa työmatkalla. Töistä päästyäni luin kirjaa bussissa kyyneleet silmissäni ja kotoa loput.”

 ”Illalla ulkona pauhasi tuuli ja sade, taisi ukkonenkin jyrähdellä. Otin kirjan käteeni ja luin sen yhdellä istumalla. Ei sitä malttanut kädestään laskea.
Teksi oli loistavan rikasta, helposti luettavaa ja jo puolessa välissä kirjaa aloin pelkäämään sen loppumista kesken.”

Epävarmalta tuntuu:

  • Asettua arvioitavaksi ja pelätä tuottavansa pettymyksen. Järkitasolla ymmärtää, ettei koskaan voi kaikkia miellyttää. Toivoo tehdyn työmäärän tarinassa näkyvän.
  • Se, löytääkö tarina tarpeeksi lukijoita. Nyt kirjan on lukenut noin 300 henkilöä. Eli Suomessa on vielä yli 5 400 000 ihmistä jotka eivät ehkä ole kirjasta kuulleetkaan.

Rohkaiselvalta tuntuu:

  • Se, että pari bloggaajaa on nähnyt vaivaa kirjoittaakseen kirja-arvion. Nämä julkiset arviot ovat ensikirjailijalle mittaamattoman arvokkaita. Miten minä muutoin voisin uskottavasti tarjota kirjaa eteenpäin, ellei siitä jotain muutakin kuin itse tuottamaani tietoa verkosta löytyisi?
  • Se fakta, että kaksi ja puoli viikkoa kirjan julkaisun jälkeen olen taloudellisesti siinä tilantessa, että olen kirjamyynnillä kattanut painatus- ja oikolukukulut. Markkinointibudjetin ollessa nolla euroa. Jos koskaan pääsen plussan puolelle, laitan kolmanneksen tuloista säästöön unelmanani käännättää edes osan tekstistä englanniksi. Yhden kolmanneksen käytän markkinointiin ja kolmanneksella järjestän joskus yllätysjuhlat niille, jotka ensimmäisenä kirjaan tarttuivat.

Ja niissä juhlissa ei sitten tarjoilla kilpikonnasoppaa…

konnat

Share Button