Näyteluku: Etana

etanaYstävien kaipuussaan Joona oli alkanut taas haaveilemaan lemmikeistä.

– Äiti, minulla voisi olla kissa ja Marialla voisi olla pieni koira.

Tästä olimmekin keskustelleet viime päivät. Poika tuli posket innosta punaisina kotiin pihalta ja huusi:

– Äiti, äiti, katso mitä löysin!

Seikkailija tuli minua kohti etusormi ojossa ja sen kärjessä löllötti limainen etana. Tai kotilo. Tarkempi lajimääritelmä jäi inhotukselta tekemättä.

– Viedäänkö kulta etana takaisin ulos omaan kotiin?

– Eikä viedä. Se on minun lemmikki, kiukkuisen määrätietoinen ääni totesi.

Kuulin taustalta suurta menetyksen pelkoa ja hellyin hetkeksi. Ayi keksi laittaa etanan kertakäyttöiseen säilytysrasiaan, todettuaan ensin, että itse hän kyllä mieluiten olisi syönyt otuksen. Teimme rasiaan ilmareiät ja annoimme etanalle ruoaksi kurpitsan kuoria. Illalla lisäsimme vieraamme kotiin pilttipurkin kannen, johon olimme laittaneet vettä tarjolle ja ilmankosteuttajaksi.

Seuraavana päivänä olimme kävelyllä kotitalon pihassa. Katselin ylöspäin ihmetellen sinistä taivasta, kun yhtäkkiä Joona sanoi:

– E…

Kengänpohjani alla kuului ”kruts”.

–…tana.

Kotilon murskat kengänpohjassani käännyin katsomaan, kuinka pieni mies jähmettyi liiskaantuneen otuksen viereen.

– Voi anteeksi, ei äiti tarkoittanut. Se oli vahinko!

Tiesin, etteivät tässä selitykset auttaneet. Olin neuvoton.

– Miksi sinä astuit sen päälle? Kun minä sanoin etana!

– Sinä sanoit etana, mutta äiti ei kuullut sitä tarpeeksi nopeasti. Voi kulta tule tänne, sinulle tulee vain paha mieli, jos katsot siinä.

Joona juoksi pensaan luo ja käänsi selkänsä minulle.

– Ei sille valitettavasti vain voi enää mitään. En pysty tekemään mitään enää asian muuttamiseksi.

– Se pitäisi liimata ehjäksi.

– Voi kulta, ei sitä valitettavasti voi liimata. Se on kuollut. Ei äiti tarkoittanut pahaa, mutta kelle vain eläimelle tai ihmiselle voi tapahtua joku onnettomuus milloin vaan.

– Minä haluaisin, ettei kukaan koskaan kuolisi!

– Niin minäkin. Mutta se ei vain ole mahdollista. Äiti uskoo, että meidän tehtävä on suojella elämää – eläimiä, ihmisiä ja kasveja ja sillä tavalla elämä jatkuu uusissa poikasissa ja pikkukasveissa. Jos on hyvä onni, ihminen tai eläin kuolee vasta sitten, kun on tosi vanha tai sairas. Ja pitää olla varovainen. Se oli vähän tyhmä etana, kun oli tullut kulkemaan keskelle jalkakäytävää. Sen olisi ollut turvallisempi olla nurmikolla.

– Joo, se oli kyllä vähän tyhmä etana, kuuluu itkuinen tuhahdus, jossa seassa ehkä vähän helpotustakin.

Illalla kotona mietin sitä tuskan suuruutta, jos lemmikkietana ei enää huomenna purkissa liikkuisikaan.

– Mitäs sanot, jos vapautettaisiin sinun etana oikein turvalliselle paikalle lähelle pensasta ja kosteaa nurmikkoa? Siellä sillä olisi kaikista parasta olla. Se saisi kaivaa koloja ja oikein kovan sateen jälkeen se voisi kiivetä kiven päälle sinua tervehtimään

– No okei. Mennään huomenna etsimään sille kaikista paras asuinpaikka.

 

Share Button