Mistä tiedän, kannattaako?

Flickr_Rick_OharaKun julkaisee kirjan, etenkin omaan elämäänsä pohjautuvan tarinan, ottaa sekä taloudellisen että henkisen riskin. Kiinnostuuko kukaan, kestänkö kritiikin, millä hinnalla myyn osan itsestäni? Entä jos joku loukkaantuu tultuaan osaksi tarinaa tai jäätyään sen ulkopuolelle? Tässä julkaisua harkitsevalle vinkkejä kannattavuuden arviointiin.

Kuva: Flickr / Rock O’Hare

Aloitetaanpa rahapuolesta. Mielestäni kirjaa ei kannata lähteä julkaisemaan, jos ainoana motiivina ovat mahdolliset tulovirrat. Mutta toisaalta, maailman mukaansatempaavintakaan tarinaa ei saa julkaistua ilman jonkun tahon rahasatsausta. Paljonko rahaa sitten pitää olla omakustanteen tekemiseen? Oman kirjani kohdalla laskin niin, että päätin satsata omaa rahaa 2 000 e ja kerätä vähintään 100 kirjan ennakkotilausta, eli 1 500 e. Tällä rahoituksella sain kustannettua 1 000 kappaleen painoksen paperikirjaa kovakantisena. Hintaan sisältyy painatus, graafinen suunnittelu ja oikolukutyö ulkoa ostettuna. Itse ja ystävien avustuksella tein nettisivut ja julkaisuun liittyvät tiedotteet.

Nyt 2,5 kk kirjan ilmestymisen jälkeen olenkin hieman yllättäen siinä tilanteessa, että olen tuon julkaisutoimintaan satsaamani oman rahapanoksen saanut kokonaan pois. Kirjalla on jo lähes 500 lukijaa vaikka kaino tavoitteeni oli tuo tuhannen kappaleen painos saada eteenpäin vuoden aikana. Olen yllättynyt ja kiitollinen. Jokainen kirjaan tähän mennessä tarttunut lukija on ollut rahoittamassa unelmaani.

No, entäpä sitten sen henkinen kantti? Mielestäni kenenkään ei kannata julkaista mitään sellaista, mitä ei kehtaisi ääneen itse lukea vaikkapa työpaikkansa ruokalassa järjestettävässä kirjailijaillassa. Itselleni tuli ehkä yllätyksenä, että vaikka olen kirjoittanut fiktiivisen teoksen, aika iso osa lukijoista kuvittelee sen olevan minun yritykseni kertoa ”totuus” jostain asiasta. Itse olen tiedostanut valinneeni tietyn näkökulman ja vielä tarinankerronnan keinoin kärjistäneen sitä, mutta lukijalle tämä näyttää peilaavan sitä, millainen olen oikeasti ihmisenä. Ymmärrän nyt, mitä tekstiä läpikäynyt kustannustoimittaja tarkoitti todetessaan, että kirjan päähenkilö, joka on eniten samaistuttavissa, osin myös ärsyttää lukijaa tyhmyydellään.

Muutama läheiseni on myös ottanut yhteyttä ja kysynyt onko se ja se henkilö kirjassa oikeasti olemassa / tuollainen. Entä onko tuo tai se henkilö jo lukenut kirjan ja kenties loukkaantunut siitä. Ihana suomalainen ominaispiirre, loukkaantua pikkaisen kaiken varulta vähän toistenkin puolesta. Kukaan kirjassa esiintyvä tai ulkopuolelle jätetty hahmo ei itse minulle ilmoittanut loukkaantumisestaan. Minusta on hyvä, että kirja jakaa mielipiteitä, sitä odotinkin.

Jos et ole tällaiseen puntarointiin valmis, suosittelen kirjoittamaan hahmot niin, ettei heitä voi oman elämäsi hahmoihin yhdistää. Itsekin olen eri henkilöhahmoihin koonnut usean eri henkilön piirteitä ja tarinoita, osa tosia, osa keksittyjä. Toinen vaihtoehto olisi ehkä salanimellä kirjoittaminen, mutta kuinka sitten hoitaisi kirjasi markkinoinnin omille verkostoillesi?

Itselläni takaraivolla jyskyttävän tarinan paino hellitti vasta kun sain sen kansien väliin aseteltuna käsiini. Tämän kuului mennä näin.

Flickr_Rick_Ohara

 

 

Share Button