Kirjalaatikot ovat kadonneet olohuoneestamme!

kirjatuli1Aivan toukokuun lopussa olohuoneeseemme kipattiin lavallinen kirjalaatikoita. Vähän päälle tuhat kappaletta kirjoja. Lupasin perheelleni, että laatikot ovat olohuoneen rumistuksena vain sen ajan, kun aktiivisesti postittelen kirjoja ennakkotilaajille. Lupasin, että jos laatikoita näkyy vielä jouluna kodissamme, lahjoitan loput kirjat vaikkapa sairaaloiden ja muiden hoitolaitosten kirjastoille. Vaan miten kävi – laatikot ovat kadonneet olohuoneestamme jo nyt!

 

 

laatikotNo okei, tunnustan. Olen jemmannut kuusi laatikollista kirjoja eteisen kaappiin. Ja neljä laatikollista taitaa olla auton peräkontissa. Neljä laatikollista tungin varastoomme. Ja yksi löytyy työpaikan kaapista. Mutta siinä ne sitten ovatkin. Alle 400 kirjaa jäljellä. Kohta myydään eioota. Tai äänikirjaa ja e-kirjaa, kunhan niiden julkaisukanavan ja äänikirjan äänittämisen osalta  pähkäilyn saisin eteenpäin.

Minulta on myös kyselty jatkoa, uusia tarinoita. En ole tälle tarinalle jatkoa kirjoittamassa, mutta alkuvaiheessa tekeytymässä on kyllä uusi tarina ihan Suomeen sijoitettuna. Alkuvaihe tarkoittaa konkreettisesti sitä, että juonikuvion kokonaisuudessaan olen ranskalaisilla viivoila hahmotellut ja kässärin ekaa versiota on kasassa reilut 100 sivua.

Olen melkoisen varma, että saan tuon tarinan aika pitkälle ensi vuoden aikana työstettynä. Mutta julkaisenko sen? Sitä en vielä tiedä. Luonteeni on sellainen, että ehkä sitten pitäisi keksiä jo jokin uusi erilainen tapa kokeilla tarinankerrontaa. Lisäksi minulle on tämän esikoisen kanssa ollut niin paljon apua ystävistäni, etten tiedä, kehtaisinko heitä enää toista kertaa pyytää mukaan moiseen urakkaan. Ystäväni ovat toimineet ennakkolukijoina, oikolukijoina, ensimmäisinä asiakkaina, suosittelijoina, verkkosivun ja e-kirjan koodareina…ilman heitä horjuisin korkean laatikkopinon päällä.

 

 

 

Share Button