Kirjoittaa on eri asia kuin julkaista

ilona2Meilahden sairaalan aulassa oli tänään pop up -piano. Kuka tahansa sai istua soittimen ääreen esiintymään. Olin juuri vetänyt laululyriikan luomistyöpajan ja niinpä laukussani oli sopivasti sanoja ja sointuja mukana, joten päätin asettua pianon ääreen. Ja juuri kun olin laulun aloittanut, tajusin, miten paljon esitysympäristökin voi vaikuttaa laulun sanojen merkityksiin. Yhtäkkiä melodramaattinen ”Kun en kosketuksestasi enää värähdä” -sanoilla alkava laulu ei tuntunutkaan niin hyvältä idealta.

 

 

 

ilona1

Kun kappaletta tai kirjoittamaansa tekstiä tulkitsee omalla äänellään, tuntuukin siltä, että kaikki kirjoitettu liittyy omaan persoonaan. Henkilöityy jotenkin liikaakin. Silloin iskee pieni epäilys ja arkuus. Itsensä peliin heittäminen, arvioitavaksi asettaminen on yllättävän voimia vievää. Tästä puhuimme lyhyesti myös lyriikkatyöpajassa. On eri asia kirjoittaa asioita ylös, purkaa mielestä kuin julkaista aatoksensa.

Saman problematiikan ympärillä oli pyörinyt myös kirjailija Hanna Jensen, pohtiessaan, mikä oikeus hänellä oli kirjoittaa Alzheimeriin sairastuneen isänsä elämästä. Hanna käsitteli tätä aihetta viime viikonloppuna Maailma Kynässä -tapahtuman esityksessään. Yhdessä harrastelijakirjoittajien kanssa pohdimme esityksen jälkeen erilaisia puntareita, joilla arkojenkin aiheiden käsittelyn mielekkyyttä ja eettisyyttä voisi arvioida. Tässä joitakin esiin nousseita ajatuksia:

  • Tarinoiden kautta monet asiat on helpompi kertoa kiinnostavasti. Esimerkiksi Hannan kirjan tapauksessa hänellä oli jo isältään lupa tarinan kirjoittamiselle, mutta lisäksi vaakakupissa painoi se, että kertomalla kokemuksistaan kirjoittaja toivoi voivansa auttaa muita omaishoitajia.
  • Kirjoittajan tulee pystyä seisomaan kirjoittamansa takana. Tätä voi testata ajatusleikillä, jossa kuvittelee itsensä lukemassa ääneen valittuja tekstinpätkiä lähisukulaisilleen tai vaikkapa työyhteisönsä ruokalassa.
  • Jos tarina tuntuu liian omakohtaiselta tai vaikkapa jotain toista henkilöä mahdollisesti loukkaavalta, mutta kuitenkin niin merkitykselliseltä, että haluat tarinaa materiaalina käyttää, voit ratkaista asian kenties sekoittamalla faktaan fiktiota tai toisinpäin. Omassa kirjassani on esimerkiksi roolihahmoja, joissa yhdistyvät useamman eri ihmisen tarinat. Näin henkilö ei ole kukaan tietty vaan yhdistelmä montaa, osittain myös keksittyä tarinaa.

ilona3

Totesimme myös, että kirjoititpa mitä vain, aina on joku lukija, joka kuvittelee sinun kirjoittavan juuri hänestä. Tai lukija, joka loukkaantuu siitä, ettet kirjoittanut tarpeeksi tai oikein hänestä. Nämä kommentit täytyy kirjailijan osata kuunnella ja tarvittaessa sivuuttaa.

Ja kyllä, pianollakin oli oma tarinansa.

 

Share Button