Oudointa Snapchatissa

IMG_2051[1]Twitter-kontaktini saivat houkuteltua minut kokeilemaan Snapchatin käyttöä. Ja olihan tässä oma lehmäkin ojassa, kun eihän sitä voi olla viestinnän asiantuntija, jollei tunne näitä suosituimpia välineitä. Lupasin kokeilla viikon ajan ennakkoluulottomasti. Aloitin kolme tuntia sitten. Koska netti on jo täynnä ”Näin käytät” ja ”Kannattaa käyttää” ohjeita, päätin kirjata, mikä mielestäni palvelussa on outoa ainakin näin alkumetreillä.

Lue lisää

Nyt tai ei koskaan

parviOlen viime kuukausien aikana ollut muutamana päivänä mukana erään tv-sarjan kuvauksissa. En saa puhua ohjelmasta vielä sen enempää, mutta kauhuissani jo valmistaudun siihen, kun joudun keksimään jonkun järkevänoloisen ja uskottavan vastauksen kysymykseen “Miksi sä halusit mukaan telkkariin?”

Tässä vastausvaihtoehtoja joiden välillä pallottelen. MIkä vakuuttaa sinut vai keksitkö paremman?

1) Mihin mä en lähtis mukaan?
2) Halusin jo lapsena lapsitähti ohjelmaan, mutta Seppo Hovi lapsitähtineen tuli ruutuun vasta siinä vaiheessa kun olin jo yli-ikäinen. Idolsiinkin olin aina jo liian vanha. Katkeruuttani mukaan lähdin, kun jonnekin huolittiin.
3) Viestinnän ammattilaiselle ei ole haittaa, että tuntee tv-tuotannonkin saloja. Ja pitäshän niiden telkkarissa jo hyvänen aika tuntea mut!
4) Halusin testata, jännittäiskö mua esiintyä kameran edessä.
5) Narsismi. Kuka muu siihen ohjelmaan muka olis ollut parempi?
6) Keksin jotain, ettei tarvis kotona olla.
7) Liian kiltti, halusin auttaa ohjelman tekijöitä.
8) Tuntui omalta jutulta. Niin luonnolliselta olotilalta.

 

Tästä pääset ”Nyt tai ei koskaan” -ohjelman esittelysivulle. Ensimmäinen jakso, jossa minäkin olen mukana, esitetään 10.9. klo 20.

Mitä opin ”Mun päivä” -vloggauskokeilusta?

IMG_7323Oletko kokeillut jo videobloggausta eli vloggausta?  Reilu vuosi sitten huomasin, etteivät keski-ikäiset ihmiset juurikaan vloggaa ja päätin olla sitten vaikkapa Suomen ensimmäinen vloggaava viestintäpäällikkö. ”Viestintäpäällikön päivä” vlogissa tarkoitus on ollut jakaa viestintään liittyviä ajatuksia, oppeja ja välähdyksiä ”kulissien takaa”.

Tällä viikolla otin loikan epämukavuusalueelle ja päätin tarttua ”My Day” (Mun Päivä) videohaasteeseen. Siinä on tarkoitus kuvata pätkiä normaalista arjestaan yhden päivän ajan. Katselin pari muiden tekemää videota ja kuvittelin homman olevan kovinkin helppoa. No ei ollut. Mitä siis opin?

– Päivän aikana teki mieli kuvata muutakin kuin omaa naamaa, mutta koska toisten oikeus yksityisyyteen on huomioitava, nauhalle on päätynyt itseni lisäksi vain pari työkaveria, joita varoitin etukäteen kuvauksesta.

– Opin, että kameraa on hankala pitää kädessä touhutessa (videon alun kananmunankeittokohtaus konkretisoinee tämän haasteen). Jos videoita haluaisi enemmänkin kuvata, pitäisi hankkia ainakin jalusta ja mirkofoni.

– Tämän videon tein kännyköillä kuvaten. Kännykkä täyttyi pätkistä kesken päivän ja akun kulutus oli huimaa, aloin haaveilemaan oikeasta omasta videokamerasta.

– Opin, että lässytän ärsyttävästi lasten tekosia esitellessäni – pyrin välttämään tuota jatkossa.

– Videoeditointiin, vaikkapa sitten näinkin alkeelliseen, saa kulumaan aikaa.

Edelleen mietin, oliko tässä mitään järkeä, miksi kukaan tätä katsoisi ja mahdanko olla Suomen vanhin Mun Päiväni -videon tekijä? Saa kommentoida. Ja tee ite paremmin. Kokeiluni kautta ainakin itse opin entisestäänkin arvostamaan heitä, jotka matskua jaksavat kuvata ja editoida mukaviksi kokonaisuuksiksi.

 

Omapa on elämäni!

Misha SokolnikovAlepan takana seisoi pariskunta. Olivat olleet johonkin matkalla, laskeneet sitten kaljakeissin hetkeksi kaupan takapihalle. Nainen heistä se siistimpi. Päällä farkkuasu, jolla pääsisi sisään paikalliseen, vaikka olemuksesta näkyi, ettei selvä päivä ollut käynyt enää hetkeen nurkilla. Miehen vaatteet roikkuivat likaisina, kuin jostain lainattuina. Siinä missä nainen käänsi kasvonsa pois ohikulkijasta, mies katsoi kohti “Omapa on elämäni” -uhoon nousten. Lue lisää