Omapa on elämäni!

Misha SokolnikovAlepan takana seisoi pariskunta. Olivat olleet johonkin matkalla, laskeneet sitten kaljakeissin hetkeksi kaupan takapihalle. Nainen heistä se siistimpi. Päällä farkkuasu, jolla pääsisi sisään paikalliseen, vaikka olemuksesta näkyi, ettei selvä päivä ollut käynyt enää hetkeen nurkilla. Miehen vaatteet roikkuivat likaisina, kuin jostain lainattuina. Siinä missä nainen käänsi kasvonsa pois ohikulkijasta, mies katsoi kohti “Omapa on elämäni” -uhoon nousten.

Polkua pitkin pariskunnan luokse kurvasi pyörä. Pyörän päällä ehkä kymmenvuotias poika. Kaivoi taskusta avaimet äidilleen. Katsoi kaljakeissiä ja kysyi: “Ostitko jotain muuta?” Nainen heilutteli pojan kasvojen edessä kaksikymppistä ja sammalsi: “Enhän mä nyt näin paljoa rahaa voi sulle antaa.” Poika vilkaisi ohikulkijaa, halusi tilanteesta jo pois. Sanoi: “No pidä sitten!” ja lähti mielenosoituksellisen kovaa polkemaan pois. Nainen jäi toljottamaan raha kädessään, loukkaantunut ilme naamalle nousseena. Antoi uhon kaljakaveristaan tarttua.


Omapa on elämäni. Ja siinä vieressä menee myös sen pienen ihmisen elämän alku.

 

Kuva: Flickr/ Misha Sokolnikov

Share Button