Mitä opin ”Mun päivä” -vloggauskokeilusta?

IMG_7323Oletko kokeillut jo videobloggausta eli vloggausta?  Reilu vuosi sitten huomasin, etteivät keski-ikäiset ihmiset juurikaan vloggaa ja päätin olla sitten vaikkapa Suomen ensimmäinen vloggaava viestintäpäällikkö. ”Viestintäpäällikön päivä” vlogissa tarkoitus on ollut jakaa viestintään liittyviä ajatuksia, oppeja ja välähdyksiä ”kulissien takaa”.

Tällä viikolla otin loikan epämukavuusalueelle ja päätin tarttua ”My Day” (Mun Päivä) videohaasteeseen. Siinä on tarkoitus kuvata pätkiä normaalista arjestaan yhden päivän ajan. Katselin pari muiden tekemää videota ja kuvittelin homman olevan kovinkin helppoa. No ei ollut. Mitä siis opin?

– Päivän aikana teki mieli kuvata muutakin kuin omaa naamaa, mutta koska toisten oikeus yksityisyyteen on huomioitava, nauhalle on päätynyt itseni lisäksi vain pari työkaveria, joita varoitin etukäteen kuvauksesta.

– Opin, että kameraa on hankala pitää kädessä touhutessa (videon alun kananmunankeittokohtaus konkretisoinee tämän haasteen). Jos videoita haluaisi enemmänkin kuvata, pitäisi hankkia ainakin jalusta ja mirkofoni.

– Tämän videon tein kännyköillä kuvaten. Kännykkä täyttyi pätkistä kesken päivän ja akun kulutus oli huimaa, aloin haaveilemaan oikeasta omasta videokamerasta.

– Opin, että lässytän ärsyttävästi lasten tekosia esitellessäni – pyrin välttämään tuota jatkossa.

– Videoeditointiin, vaikkapa sitten näinkin alkeelliseen, saa kulumaan aikaa.

Edelleen mietin, oliko tässä mitään järkeä, miksi kukaan tätä katsoisi ja mahdanko olla Suomen vanhin Mun Päiväni -videon tekijä? Saa kommentoida. Ja tee ite paremmin. Kokeiluni kautta ainakin itse opin entisestäänkin arvostamaan heitä, jotka matskua jaksavat kuvata ja editoida mukaviksi kokonaisuuksiksi.

 

Share Button