Anna tonni, niin kehun sua!

Flickr_Emilian Robert VicolAdvertoriaalit ovat lehti- tai verkkojutuiksi naamioituja yritystä kehuvia mainosartikkeleita. Lehtien lukijakadon huomaa advertoriaalimyynnin aktiivisuudesta. Uusia ilmoittajia yritetään löytää melko epätoivoisin keinoin. Ennen “halpaan juttupaikkaan” tarttumista toivoisin ostajan tiedostavan seuraavat asiat.

 

 

 

  • Lehti-ilmoitus tai pikku juttu alle tonnilla messulehteen voi tuntua hienolta markkinointi-idealta. Mutta mietipä hetkinen sitä, mitä toivot tapahtuvan jutun julkaisun jälkeen. Haluatko saada jutun avulla esimerkiksi potentiaalit asiakkaat kävelemään messuosastollesi? Artikkelin hinnalla voisit rekrytoida vaikkapa kaksi opiskelijaa kontaktoimaan messukävijöitä ja kutsumaan heitä osastollesi jonkin erikoistäkyn houkuttelemana. Tonnin voisi sijoittaa vaihtoehtoisesti myös nykyisten ja potentiaalien asiakkaiden kestitsimiseen/viihdyttämiseen messuilla. Vieläkö lehtijuttu tuntuu tehokkaalta markkinointikeinolta?
  • B2B markkinoilla vilisee erilaisia messujulkaisuja, luetteloita ja ammattilehtiä. Halvan juttuhinnan tarjoavassa “ammattilehdessä” on harvoin mitään oikeaa toimituksellista sisältöä, eli lehti on täynnä itse itseään kehuvia firmoja. Millaisia lukijamääriä arvelet tällaisella julkaisulla olevan?
  • Toimituksellisen sisällön tulee kuluttaja-asiamiehen mukaan erota selkeästi mainosmateriaalista. Jos yritys tuottaa itseään kehuvan artikkelin lehteen, tämä on mainontaa eikä toimituksellista sisältöä. Mainos, joka muistuttaa erehdyttävästi lehtiartikkelia luo mielikuvan epäasiallisesta toimijasta ja sitähän emme varmaan halua. On eri asia kehua omia tuotteita ja palveluita omilla nettisivuilla kuin “puolueettomassa” mediassa tai vaikkapa verkkosivujen keskustelupalstoilla.


Oma linjaukseni advertoriaaleihin on selkeä “jutut juttuina, mainokset mainoksina”. Ainoa tilanne, missä ehkä voisi harkita advertoriaaliin tarttumista olisi se, jos kaipaisin joka tapauksessa ulkopuolisen toimittajan kirjoitusapua. Mutta tällöinkin vaatisin tekijältä etukäteen näytteitä aikaisemmin tehdyistä hyvistä artikkeleista ja jotain yhteistyön kautta tulevaa selkeää lisäarvoa. Tuotettuun sisältöön haluan tietenkin myös vapaat julkaisuoikeudet kaikissa omissa kanavissa. Koska tällaisia tekijöitä ei advertoriaalimaailmasta usein esiin astu, vakiovastaukseni on “Ei, kiitos” advertoriaaleille. Työllistän juttukeikoilla mielummin taitavia free lance -toimittajia.


PS. Jutun kimmokkeena toimi advertoriaalikauppias, joka kirjallisessa tarjouksessaan lupasi, että juttu saa kyllä näkyvyyttä, koska kymmeniä tuhansia seuraajia omaava suomalaisvaikuttaja on luvannut twiitata mainosjuttuja eteenpäin omille seuraajilleen. Kyseinen vaikuttaja oli aika yllättynyt kuullessaan nimensä käytöstä advertoriaalimarkkinoinnin yhteydessä. Valhe on huono pohja yhteistyöehdotukselle.

 

Kuva: Flickr /Emilian Robert Vicol

Share Button