About Heli Järvenpää

Posts by Heli Järvenpää:

Oudointa Snapchatissa

IMG_2051[1]Twitter-kontaktini saivat houkuteltua minut kokeilemaan Snapchatin käyttöä. Ja olihan tässä oma lehmäkin ojassa, kun eihän sitä voi olla viestinnän asiantuntija, jollei tunne näitä suosituimpia välineitä. Lupasin kokeilla viikon ajan ennakkoluulottomasti. Aloitin kolme tuntia sitten. Koska netti on jo täynnä ”Näin käytät” ja ”Kannattaa käyttää” ohjeita, päätin kirjata, mikä mielestäni palvelussa on outoa ainakin näin alkumetreillä.

Lue lisää

Nyt tai ei koskaan

parviOlen viime kuukausien aikana ollut muutamana päivänä mukana erään tv-sarjan kuvauksissa. En saa puhua ohjelmasta vielä sen enempää, mutta kauhuissani jo valmistaudun siihen, kun joudun keksimään jonkun järkevänoloisen ja uskottavan vastauksen kysymykseen “Miksi sä halusit mukaan telkkariin?”

Tässä vastausvaihtoehtoja joiden välillä pallottelen. MIkä vakuuttaa sinut vai keksitkö paremman?

1) Mihin mä en lähtis mukaan?
2) Halusin jo lapsena lapsitähti ohjelmaan, mutta Seppo Hovi lapsitähtineen tuli ruutuun vasta siinä vaiheessa kun olin jo yli-ikäinen. Idolsiinkin olin aina jo liian vanha. Katkeruuttani mukaan lähdin, kun jonnekin huolittiin.
3) Viestinnän ammattilaiselle ei ole haittaa, että tuntee tv-tuotannonkin saloja. Ja pitäshän niiden telkkarissa jo hyvänen aika tuntea mut!
4) Halusin testata, jännittäiskö mua esiintyä kameran edessä.
5) Narsismi. Kuka muu siihen ohjelmaan muka olis ollut parempi?
6) Keksin jotain, ettei tarvis kotona olla.
7) Liian kiltti, halusin auttaa ohjelman tekijöitä.
8) Tuntui omalta jutulta. Niin luonnolliselta olotilalta.

 

Tästä pääset ”Nyt tai ei koskaan” -ohjelman esittelysivulle. Ensimmäinen jakso, jossa minäkin olen mukana, esitetään 10.9. klo 20.

Mitä opin ”Mun päivä” -vloggauskokeilusta?

IMG_7323Oletko kokeillut jo videobloggausta eli vloggausta?  Reilu vuosi sitten huomasin, etteivät keski-ikäiset ihmiset juurikaan vloggaa ja päätin olla sitten vaikkapa Suomen ensimmäinen vloggaava viestintäpäällikkö. ”Viestintäpäällikön päivä” vlogissa tarkoitus on ollut jakaa viestintään liittyviä ajatuksia, oppeja ja välähdyksiä ”kulissien takaa”.

Tällä viikolla otin loikan epämukavuusalueelle ja päätin tarttua ”My Day” (Mun Päivä) videohaasteeseen. Siinä on tarkoitus kuvata pätkiä normaalista arjestaan yhden päivän ajan. Katselin pari muiden tekemää videota ja kuvittelin homman olevan kovinkin helppoa. No ei ollut. Mitä siis opin?

– Päivän aikana teki mieli kuvata muutakin kuin omaa naamaa, mutta koska toisten oikeus yksityisyyteen on huomioitava, nauhalle on päätynyt itseni lisäksi vain pari työkaveria, joita varoitin etukäteen kuvauksesta.

– Opin, että kameraa on hankala pitää kädessä touhutessa (videon alun kananmunankeittokohtaus konkretisoinee tämän haasteen). Jos videoita haluaisi enemmänkin kuvata, pitäisi hankkia ainakin jalusta ja mirkofoni.

– Tämän videon tein kännyköillä kuvaten. Kännykkä täyttyi pätkistä kesken päivän ja akun kulutus oli huimaa, aloin haaveilemaan oikeasta omasta videokamerasta.

– Opin, että lässytän ärsyttävästi lasten tekosia esitellessäni – pyrin välttämään tuota jatkossa.

– Videoeditointiin, vaikkapa sitten näinkin alkeelliseen, saa kulumaan aikaa.

Edelleen mietin, oliko tässä mitään järkeä, miksi kukaan tätä katsoisi ja mahdanko olla Suomen vanhin Mun Päiväni -videon tekijä? Saa kommentoida. Ja tee ite paremmin. Kokeiluni kautta ainakin itse opin entisestäänkin arvostamaan heitä, jotka matskua jaksavat kuvata ja editoida mukaviksi kokonaisuuksiksi.

 

Omapa on elämäni!

Misha SokolnikovAlepan takana seisoi pariskunta. Olivat olleet johonkin matkalla, laskeneet sitten kaljakeissin hetkeksi kaupan takapihalle. Nainen heistä se siistimpi. Päällä farkkuasu, jolla pääsisi sisään paikalliseen, vaikka olemuksesta näkyi, ettei selvä päivä ollut käynyt enää hetkeen nurkilla. Miehen vaatteet roikkuivat likaisina, kuin jostain lainattuina. Siinä missä nainen käänsi kasvonsa pois ohikulkijasta, mies katsoi kohti “Omapa on elämäni” -uhoon nousten. Lue lisää

Tätä kirjoitan seuraavaksi

Sharon & Nikki McCutcheon

Jaoin muutamalle lukijalleni huhtikuussa näytetekstejä työn alla olevasta käsikirjoituksesta. Olin poiminut sieltä kolme pätkää, jotka mielestäni toimivat itsenäisinäkin kertomuksina. Suunnitelmissani on tehdä kokonaisuus, joka yllättää alun keveydellään ja toisaalta sillä, mitä pinnan alta sitten löytyykin. Tässä näyte siitä, miten keveästi kaikki voi alkaakaan. Onhan kevät.

Kuva: Flickr/Sharon & Nikki McCutcheon

 

Lue lisää

Helppoa rahaa musiikilla?

Flickr_Tax CreditsYle Musiikki jakoi Twitterin puolella tällaisen mielenkiintoisen infografiikan siitä, paljonko musaansa pitäisi eri jakelukanavien kautta myydä, jotta tienaisi minimipalkan verran. Twitterissä fanittamani Uniaband​ oli tarkkana ja huomasi, ettei omakustannelevyjakelun osalta oltu huomioitu lainkaan levyn painatus- ja jakelukuluja. Mutta muuten siis varsin kuvaava ja asioita konkretisoiva infograafi.

Minusta olisi mainiota, jos oman lempimuusikon / bändin uraa voisi tukea muutoinkin kuin levyjä ja keikkalippuja ostamalla. Pitäisi olla jokin jatkuva ”joukkorahoituskampanja” käynnissä, joka mahdollistaisi musan tekoon keskittymisen. Voisko Spotify vaikka lisätä joka biisiin jonkin ”Support this musician” -lahjoitusnapin?

Itse laskin, että jos ”Irti Päästetty” biisiä kuunnellaan Spotifyssä 8 kertaa, taidan tienata siitä sentin. Kerron kyllä, jos rahaa alkaa suorastaan tulvimaan. Pidetään sitten vaikka hyvät bileet.

Kuva: Flickr / Tax Credits

Arvosteluapua tarvitaan!

Flickr_Jon_JordanAion osallistua pieneen kirjoituskilpailuun. Olen valinnut tekeillä olevasta ”Miniän oikeudet” kirjastani kolme tekstipätkää, jotka mielestäni toimivat itsenäisinäkin kertomuksina. Ja nyt tarvitsisi valita noista pätkistä se paras kilpailuun lähetettäväksi.

Koska kilpailutöitä ei saa julkistaa, en voi jakaa tiedostoja julkisesti. Mutta jos jotakuta kiinnostaa ja olisi aikaa lukea noin 12 liuskaa tekstiä ja kertoa oma suosikkipätkänsä, niin arvosteluapu olisi nyt todella tervetullutta. Saa ilmoittautua!

Kuva: Flickr, jon jordan

Hetki kun ei tapahdu

rape and the treeNyt on sellainen hetki. Kun tuntuu, että juuri nyt ei tapahdu oikein mitään. Ja silti kaikenlaista pientä on tekeillä. Odottelen kolmesta eri sanoitustyöstäni demoversioita kuultavaksi lähiaikoina. Kaikki eri musiikintekijöillä käsiteltävinä. Tuskin maltan odottaa ensikuulemista.

Kevään aikana olen ollut mukana myös erään tv-sarjan kuvauksissa, mutta siitä ei saa vielä puhua sen enempää. Kerron kyllä sitten, kun aika on.

Yksi lastenkirja on myös tekovaiheessa. Tekstit valmiina, muu osio toteutuksesta vielä muiden käsissä.

Ja eräänä iltana mieleeni hiipi ajatus siitä, että voisin sittenkin jatkaa toisen kirjakässärin työstämistä. Sen kanssa on edessä iso työ. Mutta kyllä, ehkä, joskus. Ja sitten toisena iltana toinen ajatus, että eihän aina tarvitse jotain. Joskus voi vain olla.

Kuva: Flickr: skoeber